turhuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

turhuus (40)

  1. se, että on turha

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪urhuːs/
  • tavutus: tur‧huus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turhuus turhuudet
genetiivi turhuuden turhuuksien
partitiivi turhuutta turhuuksia
akkusatiivi turhuus;
turhuuden
turhuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi turhuudessa turhuuksissa
elatiivi turhuudesta turhuuksista
illatiivi turhuuteen turhuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi turhuudella turhuuksilla
ablatiivi turhuudelta turhuuksilta
allatiivi turhuudelle turhuuksille
muut sijamuodot
essiivi turhuutena turhuuksina
translatiivi turhuudeksi turhuuksiksi
abessiivi turhuudetta turhuuksitta
instruktiivi turhuuksin
komitatiivi turhuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo turhuude-
vahva vartalo turhuute-
konsonantti-
vartalo
turhuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan turha vartalosta turh- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • turhuus Kielitoimiston sanakirjassa