turhuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
turhuus (40)
- se, että on turha
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪urhuːs/
- tavutus: tur‧huus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turhuus | turhuudet |
genetiivi | turhuuden | turhuuksien |
partitiivi | turhuutta | turhuuksia |
akkusatiivi | turhuus; turhuuden |
turhuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turhuudessa | turhuuksissa |
elatiivi | turhuudesta | turhuuksista |
illatiivi | turhuuteen | turhuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turhuudella | turhuuksilla |
ablatiivi | turhuudelta | turhuuksilta |
allatiivi | turhuudelle | turhuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turhuutena | turhuuksina |
translatiivi | turhuudeksi | turhuuksiksi |
abessiivi | turhuudetta | turhuuksitta |
instruktiivi | – | turhuuksin |
komitatiivi | – | turhuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | turhuude- | |
vahva vartalo | turhuute- | |
konsonantti- vartalo |
turhuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan turha vartalosta turh- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on turha
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- turhuus Kielitoimiston sanakirjassa