turhauttava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]turhauttava (10)
- sellainen, joka turhauttaa
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka turhauttaa
|
Verbi
[muokkaa]turhauttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä turhauttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turhauttava | turhauttavat |
| genetiivi | turhauttavan | turhauttavien (turhauttavain) |
| partitiivi | turhauttavaa | turhauttavia |
| akkusatiivi | turhauttava; turhauttavan |
turhauttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turhauttavassa | turhauttavissa |
| elatiivi | turhauttavasta | turhauttavista |
| illatiivi | turhauttavaan | turhauttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turhauttavalla | turhauttavilla |
| ablatiivi | turhauttavalta | turhauttavilta |
| allatiivi | turhauttavalle | turhauttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turhauttavana | turhauttavina |
| translatiivi | turhauttavaksi | turhauttaviksi |
| abessiivi | turhauttavatta | turhauttavitta |
| instruktiivi | – | turhauttavin |
| komitatiivi | – | turhauttavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | turhauttava- | |
| vahva vartalo | turhauttava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |