tupeeraus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tupeeraus (39)
- tietynlainen korkea hiustyyli, joka on saatu aikaan tupeeraamalla
- se, että tupeerataan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪upeːˌrɑus/ tai /ˈt̪upeːrɑu̯s/
- tavutus: tu‧pee‧ra‧us / tu‧pee‧raus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tupeeraus | tupeeraukset |
| genetiivi | tupeerauksen | tupeerausten tupeerauksien |
| partitiivi | tupeerausta | tupeerauksia |
| akkusatiivi | tupeeraus; tupeerauksen |
tupeeraukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tupeerauksessa | tupeerauksissa |
| elatiivi | tupeerauksesta | tupeerauksista |
| illatiivi | tupeeraukseen | tupeerauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tupeerauksella | tupeerauksilla |
| ablatiivi | tupeeraukselta | tupeerauksilta |
| allatiivi | tupeeraukselle | tupeerauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tupeerauksena | tupeerauksina |
| translatiivi | tupeeraukseksi | tupeerauksiksi |
| abessiivi | tupeerauksetta | tupeerauksitta |
| instruktiivi | – | tupeerauksin |
| komitatiivi | – | tupeerauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tupeeraukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tupeeraus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tupeeraus Kielitoimiston sanakirjassa