tuoma
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuoma
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä tuoda
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuoma | tuomat |
| genetiivi | tuoman | tuomien (tuomain) |
| partitiivi | tuomaa | tuomia |
| akkusatiivi | tuoma; tuoman |
tuomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomassa | tuomissa |
| elatiivi | tuomasta | tuomista |
| illatiivi | tuomaan | tuomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomalla | tuomilla |
| ablatiivi | tuomalta | tuomilta |
| allatiivi | tuomalle | tuomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomana | tuomina |
| translatiivi | tuomaksi | tuomiksi |
| abessiivi | tuomatta | tuomitta |
| instruktiivi | – | tuomin |
| komitatiivi | – | tuomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |