tunnustava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tunnustava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnustaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunnustava | tunnustavat |
genetiivi | tunnustavan | tunnustavien (tunnustavain) |
partitiivi | tunnustavaa | tunnustavia |
akkusatiivi | tunnustava; tunnustavan | tunnustavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunnustavassa | tunnustavissa |
elatiivi | tunnustavasta | tunnustavista |
illatiivi | tunnustavaan | tunnustaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunnustavalla | tunnustavilla |
ablatiivi | tunnustavalta | tunnustavilta |
allatiivi | tunnustavalle | tunnustaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunnustavana | tunnustavina |
translatiivi | tunnustavaksi | tunnustaviksi |
abessiivi | tunnustavatta | tunnustavitta |
instruktiivi | – | tunnustavin |
komitatiivi | – | tunnustavine |