Siirry sisältöön

tunkki

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Tunkki

Substantiivi

[muokkaa]

tunkki (5-A)

  1. raskaiden kohteiden nostamiseen tarkoitettu laite
    Rakennuksia voidaan nostaa käyttäen useita tunkkeja samanaikaisesti.
    Rengasta vaihdettaessa pyörä kohotetaan maasta tunkilla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪uŋkːi/, [ˈtuŋkːi]
  • tavutus: tunk‧ki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunkki tunkit
genetiivi tunkin tunkkien
(tunkkein)
partitiivi tunkkia tunkkeja
akkusatiivi tunkki;
tunkin
tunkit
sisäpaikallissijat
inessiivi tunkissa tunkeissa
elatiivi tunkista tunkeista
illatiivi tunkkiin tunkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunkilla tunkeilla
ablatiivi tunkilta tunkeilta
allatiivi tunkille tunkeille
muut sijamuodot
essiivi tunkkina tunkkeina
translatiivi tunkiksi tunkeiksi
abessiivi tunkitta tunkeitta
instruktiivi tunkein
komitatiivi tunkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunki-
vahva vartalo tunkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hallitunkki, hydraulitunkki, ruuvitunkki, saksitunkki

Idiomit

[muokkaa]
  • Pitäkää tunkkinne!
    1. huudahdus, jota käytetään kun tuohtuneena ei haluta enää asioida jonkin tahon kanssa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tunkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • tunkki Suomen etymologisessa sanakirjassa