tunkeilevuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunkeilevuus (40)
- se, että on tunkeileva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uŋkei̯ˌleʋuːs/
- tavutus: tun‧kei‧le‧vuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkeilevuus | tunkeilevuudet |
| genetiivi | tunkeilevuuden | tunkeilevuuksien |
| partitiivi | tunkeilevuutta | tunkeilevuuksia |
| akkusatiivi | tunkeilevuus; tunkeilevuuden |
tunkeilevuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeilevuudessa | tunkeilevuuksissa |
| elatiivi | tunkeilevuudesta | tunkeilevuuksista |
| illatiivi | tunkeilevuuteen | tunkeilevuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeilevuudella | tunkeilevuuksilla |
| ablatiivi | tunkeilevuudelta | tunkeilevuuksilta |
| allatiivi | tunkeilevuudelle | tunkeilevuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeilevuutena | tunkeilevuuksina |
| translatiivi | tunkeilevuudeksi | tunkeilevuuksiksi |
| abessiivi | tunkeilevuudetta | tunkeilevuuksitta |
| instruktiivi | – | tunkeilevuuksin |
| komitatiivi | – | tunkeilevuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tunkeilevuude- | |
| vahva vartalo | tunkeilevuute- | |
| konsonantti- vartalo |
tunkeilevuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan tunkeileva vartalosta tunkeilev- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on tunkeileva
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tunkeilevuus Kielitoimiston sanakirjassa