tulva
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tulva (10)
- vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulva | tulvat |
| genetiivi | tulvan | tulvien (tulvain) |
| partitiivi | tulvaa | tulvia |
| akkusatiivi | tulva; tulvan |
tulvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulvassa | tulvissa |
| elatiivi | tulvasta | tulvista |
| illatiivi | tulvaan | tulviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulvalla | tulvilla |
| ablatiivi | tulvalta | tulvilta |
| allatiivi | tulvalle | tulville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulvana | tulvina |
| translatiivi | tulvaksi | tulviksi |
| abessiivi | tulvatta | tulvitta |
| instruktiivi | – | tulvin |
| komitatiivi | – | tulvine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. kohonneen pinnan tila
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kevättulva, kyyneltulva, puhetulva, sanatulva, syytöstulva, tulva-aalto, tulva-alue, tulvajärvi, tulvakausi, tulvakerrostuma, tulvakorkeus, tulvamaa, tulvaniitty, tulvaraja, tulvavesi, vierastulva, ärsyketulva