tulva

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tulva (10)

  1. vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪ʷulʋɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tulva tulvat
genetiivi tulvan tulvien
(tulvain)
partitiivi tulvaa tulvia
akkusatiivi tulva; tulvan tulvat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tulvassa tulvissa
elatiivi tulvasta tulvista
illatiivi tulvaan tulviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tulvalla tulvilla
ablatiivi tulvalta tulvilta
allatiivi tulvalle tulville
Muut
essiivi tulvana tulvina
translatiivi tulvaksi tulviksi
abessiivi tulvatta tulvitta
instruktiivi tulvin
komitatiivi tulvine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]