tulva
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tulva (10)
- vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tulva | tulvat |
genetiivi | tulvan | tulvien (tulvain) |
partitiivi | tulvaa | tulvia |
akkusatiivi | tulva; tulvan | tulvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tulvassa | tulvissa |
elatiivi | tulvasta | tulvista |
illatiivi | tulvaan | tulviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tulvalla | tulvilla |
ablatiivi | tulvalta | tulvilta |
allatiivi | tulvalle | tulville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tulvana | tulvina |
translatiivi | tulvaksi | tulviksi |
abessiivi | tulvatta | tulvitta |
instruktiivi | – | tulvin |
komitatiivi | – | tulvine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. kohonneen pinnan tila
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kevättulva, kyyneltulva, puhetulva, sanatulva, syytöstulva, tulva-aalto, tulva-alue, tulvajärvi, tulvakausi, tulvakerrostuma, tulvakorkeus, tulvamaa, tulvaniitty, tulvaraja, tulvavesi, vierastulva, ärsyketulva