tulkkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tulkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tulkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulkkaava | tulkkaavat |
| genetiivi | tulkkaavan | tulkkaavien (tulkkaavain) |
| partitiivi | tulkkaavaa | tulkkaavia |
| akkusatiivi | tulkkaava; tulkkaavan | tulkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulkkaavassa | tulkkaavissa |
| elatiivi | tulkkaavasta | tulkkaavista |
| illatiivi | tulkkaavaan | tulkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulkkaavalla | tulkkaavilla |
| ablatiivi | tulkkaavalta | tulkkaavilta |
| allatiivi | tulkkaavalle | tulkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulkkaavana | tulkkaavina |
| translatiivi | tulkkaavaksi | tulkkaaviksi |
| abessiivi | tulkkaavatta | tulkkaavitta |
| instruktiivi | – | tulkkaavin |
| komitatiivi | – | tulkkaavine |