tulkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tulkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä tulkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulkkaaminen | tulkkaamiset |
| genetiivi | tulkkaamisen | tulkkaamisten tulkkaamisien |
| partitiivi | tulkkaamista | tulkkaamisia |
| akkusatiivi | tulkkaaminen; tulkkaamisen |
tulkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulkkaamisessa | tulkkaamisissa |
| elatiivi | tulkkaamisesta | tulkkaamisista |
| illatiivi | tulkkaamiseen | tulkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulkkaamisella | tulkkaamisilla |
| ablatiivi | tulkkaamiselta | tulkkaamisilta |
| allatiivi | tulkkaamiselle | tulkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulkkaamisena (tulkkaamisna) |
tulkkaamisina |
| translatiivi | tulkkaamiseksi | tulkkaamisiksi |
| abessiivi | tulkkaamisetta | tulkkaamisitta |
| instruktiivi | – | tulkkaamisin |
| komitatiivi | – | tulkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulkkaamis- | |