tukko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tukko (1-A)

  1. yhdessä pidetty nippu tai kimppu heiniä, karvoja tms.
  2. jokin jolla tukitaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ukko/
  • tavutus: tuk‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukko tukot
genetiivi tukon tukkojen
partitiivi tukkoa tukkoja
akkusatiivi tukko;
tukon
tukot
sisäpaikallissijat
inessiivi tukossa tukoissa
elatiivi tukosta tukoista
illatiivi tukkoon tukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukolla tukoilla
ablatiivi tukolta tukoilta
allatiivi tukolle tukoille
muut sijamuodot
essiivi tukkona tukkoina
translatiivi tukoksi tukoiksi
abessiivi tukotta tukoitta
instruktiivi tukoin
komitatiivi tukkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiustukko, karvatukko, pumpulitukko, ruohotukko, trasselitukko, vanutukko, veritukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tukko Kielitoimiston sanakirjassa