tuke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuke (48-A)

  1. jokin jolla jokin tukitaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ukeˣ/
  • tavutus: tu‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuke tukkeet
genetiivi tukkeen tukkeiden
tukkeitten
partitiivi tuketta tukkeita
akkusatiivi tuke;
tukkeen
tukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi tukkeessa tukkeissa
elatiivi tukkeesta tukkeista
illatiivi tukkeeseen tukkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukkeella tukkeilla
ablatiivi tukkeelta tukkeilta
allatiivi tukkeelle tukkeille
muut sijamuodot
essiivi tukkeena tukkeina
translatiivi tukkeeksi tukkeiksi
abessiivi tukkeetta tukkeitta
instruktiivi tukkein
komitatiivi tukkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta tukkia (tuk- + -e)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuke Kielitoimiston sanakirjassa