tukaluus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tukaluus (40)
- se, että on tukala
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ukɑluːs/
- tavutus: tu‧ka‧luus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tukaluus | tukaluudet |
genetiivi | tukaluuden | tukaluuksien |
partitiivi | tukaluutta | tukaluuksia |
akkusatiivi | tukaluus; tukaluuden |
tukaluudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tukaluudessa | tukaluuksissa |
elatiivi | tukaluudesta | tukaluuksista |
illatiivi | tukaluuteen | tukaluuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tukaluudella | tukaluuksilla |
ablatiivi | tukaluudelta | tukaluuksilta |
allatiivi | tukaluudelle | tukaluuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tukaluutena | tukaluuksina |
translatiivi | tukaluudeksi | tukaluuksiksi |
abessiivi | tukaluudetta | tukaluuksitta |
instruktiivi | – | tukaluuksin |
komitatiivi | – | tukaluuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tukaluude- | |
vahva vartalo | tukaluute- | |
konsonantti- vartalo |
tukaluut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan tukala vartalosta tukal- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on tukala
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tukaluus Kielitoimiston sanakirjassa