tuittuilu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuittuilu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ui̯t̪ːui̯lu/
- tavutus: tuit‧tui‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuittuilu | tuittuilut |
genetiivi | tuittuilun | tuittuilujen tuittuiluiden tuittuiluitten |
partitiivi | tuittuilua | tuittuiluita tuittuiluja |
akkusatiivi | tuittuilu; tuittuilun |
tuittuilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuittuilussa | tuittuiluissa |
elatiivi | tuittuilusta | tuittuiluista |
illatiivi | tuittuiluun | tuittuiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuittuilulla | tuittuiluilla |
ablatiivi | tuittuilulta | tuittuiluilta |
allatiivi | tuittuilulle | tuittuiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuittuiluna | tuittuiluina |
translatiivi | tuittuiluksi | tuittuiluiksi |
abessiivi | tuittuilutta | tuittuiluitta |
instruktiivi | – | tuittuiluin |
komitatiivi | – | tuittuiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuittuilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. tuittuileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuittuilu Kielitoimiston sanakirjassa