tuittuilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuittuilu (2)

  1. tuittuileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ui̯t̪ːui̯lu/
  • tavutus: tuit‧tui‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuittuilu tuittuilut
genetiivi tuittuilun tuittuilujen
tuittuiluiden
tuittuiluitten
partitiivi tuittuilua tuittuiluita
tuittuiluja
akkusatiivi tuittuilu;
tuittuilun
tuittuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuittuilussa tuittuiluissa
elatiivi tuittuilusta tuittuiluista
illatiivi tuittuiluun tuittuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuittuilulla tuittuiluilla
ablatiivi tuittuilulta tuittuiluilta
allatiivi tuittuilulle tuittuiluille
muut sijamuodot
essiivi tuittuiluna tuittuiluina
translatiivi tuittuiluksi tuittuiluiksi
abessiivi tuittuilutta tuittuiluitta
instruktiivi tuittuiluin
komitatiivi tuittuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuittuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]