torveilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

torveilu (2)

  1. torveileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪orʋei̯lu/
  • tavutus: tor‧vei‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torveilu torveilut
genetiivi torveilun torveilujen
torveiluiden
torveiluitten
partitiivi torveilua torveiluita
torveiluja
akkusatiivi torveilu;
torveilun
torveilut
sisäpaikallissijat
inessiivi torveilussa torveiluissa
elatiivi torveilusta torveiluista
illatiivi torveiluun torveiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torveilulla torveiluilla
ablatiivi torveilulta torveiluilta
allatiivi torveilulle torveiluille
muut sijamuodot
essiivi torveiluna torveiluina
translatiivi torveiluksi torveiluiksi
abessiivi torveilutta torveiluitta
instruktiivi torveiluin
komitatiivi torveiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torveilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]