toruminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]toruminen (38)
- teonnimi verbistä torua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toruminen | torumiset |
| genetiivi | torumisen | torumisten torumisien |
| partitiivi | torumista | torumisia |
| akkusatiivi | toruminen; torumisen |
torumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | torumisessa | torumisissa |
| elatiivi | torumisesta | torumisista |
| illatiivi | torumiseen | torumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | torumisella | torumisilla |
| ablatiivi | torumiselta | torumisilta |
| allatiivi | torumiselle | torumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | torumisena (torumisna) |
torumisina |
| translatiivi | torumiseksi | torumisiksi |
| abessiivi | torumisetta | torumisitta |
| instruktiivi | – | torumisin |
| komitatiivi | – | torumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | torumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
torumis- | |