torppari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (historia) vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta
- Kuu on torpparin aurinko. (sananlasku, torppari teki usein päivät töitä isännän tilalla ja omat työt omalla ajallaan)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪orpːɑri/
- tavutus: torp‧pa‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | torppari | torpparit |
| genetiivi | torpparin | torpparien torppareiden torppareitten |
| partitiivi | torpparia | torppareita torppareja |
| akkusatiivi | torppari; torpparin |
torpparit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | torpparissa | torppareissa |
| elatiivi | torpparista | torppareista |
| illatiivi | torppariin | torppareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | torpparilla | torppareilla |
| ablatiivi | torpparilta | torppareilta |
| allatiivi | torpparille | torppareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | torpparina | torppareina |
| translatiivi | torppariksi | torppareiksi |
| abessiivi | torpparitta | torppareitta |
| instruktiivi | – | torpparein |
| komitatiivi | – | torppareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | torppari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin kielestä, torpare < torp ('torppa') -are
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]torpparilaitos, torppariluokka, torppariväestö
Aiheesta muualla
[muokkaa]- torppari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6