tongit

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tongit (5-G) (monikollinen)[1]

  1. (arkikieltä) pihdit

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oŋːit̪/
  • tavutus: ton‧git

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tongit
genetiivi tonkien
(tonkein)
partitiivi tonkeja
akkusatiivi –;
tongit
sisäpaikallissijat
inessiivi tongeissa
elatiivi tongeista
illatiivi tonkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tongeilla
ablatiivi tongeilta
allatiivi tongeille
muut sijamuodot
essiivi tonkeina
translatiivi tongeiksi
abessiivi tongeitta
instruktiivi tongein
komitatiivi tonkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tongi-
vahva vartalo tonki-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tongit Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

tongit

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G