tonaalisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tonaalisuus (40)

  1. (musiikki) sävelasteikon sisäinen sävelten välinen melodisuutta ja harmonisuutta tukeva järjestelmä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪onɑːˌlisuːs/
  • tavutus: to‧naa‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tonaalisuus tonaalisuudet
genetiivi tonaalisuuden tonaalisuuksien
partitiivi tonaalisuutta tonaalisuuksia
akkusatiivi tonaalisuus;
tonaalisuuden
tonaalisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tonaalisuudessa tonaalisuuksissa
elatiivi tonaalisuudesta tonaalisuuksista
illatiivi tonaalisuuteen tonaalisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tonaalisuudella tonaalisuuksilla
ablatiivi tonaalisuudelta tonaalisuuksilta
allatiivi tonaalisuudelle tonaalisuuksille
muut sijamuodot
essiivi tonaalisuutena tonaalisuuksina
translatiivi tonaalisuudeksi tonaalisuuksiksi
abessiivi tonaalisuudetta tonaalisuuksitta
instruktiivi tonaalisuuksin
komitatiivi tonaalisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tonaalisuude-
vahva vartalo tonaalisuute-
konsonantti-
vartalo
tonaalisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tonaalinen vartalosta tonaalis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]