tokeentuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tokeentuminen (38)
- teonnimi verbistä tokeentua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokeentuminen | tokeentumiset |
| genetiivi | tokeentumisen | tokeentumisten tokeentumisien |
| partitiivi | tokeentumista | tokeentumisia |
| akkusatiivi | tokeentuminen; tokeentumisen |
tokeentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokeentumisessa | tokeentumisissa |
| elatiivi | tokeentumisesta | tokeentumisista |
| illatiivi | tokeentumiseen | tokeentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokeentumisella | tokeentumisilla |
| ablatiivi | tokeentumiselta | tokeentumisilta |
| allatiivi | tokeentumiselle | tokeentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokeentumisena (tokeentumisna) |
tokeentumisina |
| translatiivi | tokeentumiseksi | tokeentumisiksi |
| abessiivi | tokeentumisetta | tokeentumisitta |
| instruktiivi | – | tokeentumisin |
| komitatiivi | – | tokeentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tokeentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tokeentumis- | |