toistunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä toistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toistunut | toistuneet |
| genetiivi | toistuneen | toistuneiden toistuneitten |
| partitiivi | toistunutta | toistuneita |
| akkusatiivi | toistunut; toistuneen | toistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toistuneessa | toistuneissa |
| elatiivi | toistuneesta | toistuneista |
| illatiivi | toistuneeseen | toistuneisiin toistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toistuneella | toistuneilla |
| ablatiivi | toistuneelta | toistuneilta |
| allatiivi | toistuneelle | toistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toistuneena | toistuneina |
| translatiivi | toistuneeksi | toistuneiksi |
| abessiivi | toistuneetta | toistuneitta |
| instruktiivi | – | toistunein |
| komitatiivi | – | toistuneine |