toilailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toilailu (2)

  1. toilaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oi̯lɑi̯lu/
  • tavutus: toi‧lai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toilailu toilailut
genetiivi toilailun toilailujen
toilailuiden
toilailuitten
partitiivi toilailua toilailuita
toilailuja
akkusatiivi toilailu;
toilailun
toilailut
sisäpaikallissijat
inessiivi toilailussa toilailuissa
elatiivi toilailusta toilailuista
illatiivi toilailuun toilailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi toilailulla toilailuilla
ablatiivi toilailulta toilailuilta
allatiivi toilailulle toilailuille
muut sijamuodot
essiivi toilailuna toilailuina
translatiivi toilailuksi toilailuiksi
abessiivi toilailutta toilailuitta
instruktiivi toilailuin
komitatiivi toilailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toilailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]