toilailu

Suomi

Substantiivi

toilailu (2)

toilaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪oi̯lɑi̯lu/
tavutus: toi‧lai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toilailu	toilailut
genetiivi	toilailun	toilailujen toilailuiden toilailuitten
partitiivi	toilailua	toilailuita toilailuja
akkusatiivi	toilailu; toilailun	toilailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	toilailussa	toilailuissa
elatiivi	toilailusta	toilailuista
illatiivi	toilailuun	toilailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toilailulla	toilailuilla
ablatiivi	toilailulta	toilailuilta
allatiivi	toilailulle	toilailuille
muut sijamuodot
essiivi	toilailuna	toilailuina
translatiivi	toilailuksi	toilailuiksi
abessiivi	toilailutta	toilailuitta
instruktiivi	–	toilailuin
komitatiivi	–	toilailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	toilailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi toilailla (vokaalivartalo toilaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. toilaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

toilailu Kielitoimiston sanakirjassa