toilailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toilailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪oi̯lɑi̯lu/
- tavutus: toi‧lai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toilailu | toilailut |
genetiivi | toilailun | toilailujen toilailuiden toilailuitten |
partitiivi | toilailua | toilailuita toilailuja |
akkusatiivi | toilailu; toilailun |
toilailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toilailussa | toilailuissa |
elatiivi | toilailusta | toilailuista |
illatiivi | toilailuun | toilailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toilailulla | toilailuilla |
ablatiivi | toilailulta | toilailuilta |
allatiivi | toilailulle | toilailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toilailuna | toilailuina |
translatiivi | toilailuksi | toilailuiksi |
abessiivi | toilailutta | toilailuitta |
instruktiivi | – | toilailuin |
komitatiivi | – | toilailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | toilailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. toilaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toilailu Kielitoimiston sanakirjassa