toikkaroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toikkaroiminen (38)
- teonnimi verbistä toikkaroida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toikkaroiminen | toikkaroimiset |
| genetiivi | toikkaroimisen | toikkaroimisten toikkaroimisien |
| partitiivi | toikkaroimista | toikkaroimisia |
| akkusatiivi | toikkaroiminen; toikkaroimisen |
toikkaroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toikkaroimisessa | toikkaroimisissa |
| elatiivi | toikkaroimisesta | toikkaroimisista |
| illatiivi | toikkaroimiseen | toikkaroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toikkaroimisella | toikkaroimisilla |
| ablatiivi | toikkaroimiselta | toikkaroimisilta |
| allatiivi | toikkaroimiselle | toikkaroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toikkaroimisena (toikkaroimisna) |
toikkaroimisina |
| translatiivi | toikkaroimiseksi | toikkaroimisiksi |
| abessiivi | toikkaroimisetta | toikkaroimisitta |
| instruktiivi | – | toikkaroimisin |
| komitatiivi | – | toikkaroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toikkaroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
toikkaroimis- | |