tohveli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tohveli (6)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ohʋeli/
- tavutus: toh‧ve‧li
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tohveli | tohvelit |
genetiivi | tohvelin | tohvelien tohveleiden tohveleitten |
partitiivi | tohvelia | tohveleita tohveleja |
akkusatiivi | tohveli; tohvelin |
tohvelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tohvelissa | tohveleissa |
elatiivi | tohvelista | tohveleista |
illatiivi | tohveliin | tohveleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tohvelilla | tohveleilla |
ablatiivi | tohvelilta | tohveleilta |
allatiivi | tohvelille | tohveleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tohvelina | tohveleina |
translatiivi | tohveliksi | tohveleiksi |
abessiivi | tohvelitta | tohveleitta |
instruktiivi | – | tohvelein |
komitatiivi | – | tohveleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tohveli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi << uuskreikka[1]
Käännökset[muokkaa]
- Kts. aamutossu
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aamutohveli, tohvelieläin, tohvelikukka, tohvelisankari
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tohveli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.