toheltava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toheltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toheltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toheltava | toheltavat |
| genetiivi | toheltavan | toheltavien (toheltavain) |
| partitiivi | toheltavaa | toheltavia |
| akkusatiivi | toheltava; toheltavan |
toheltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toheltavassa | toheltavissa |
| elatiivi | toheltavasta | toheltavista |
| illatiivi | toheltavaan | toheltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toheltavalla | toheltavilla |
| ablatiivi | toheltavalta | toheltavilta |
| allatiivi | toheltavalle | toheltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toheltavana | toheltavina |
| translatiivi | toheltavaksi | toheltaviksi |
| abessiivi | toheltavatta | toheltavitta |
| instruktiivi | – | toheltavin |
| komitatiivi | – | toheltavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |