toheltanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toheltanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä toheltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toheltanut | toheltaneet |
| genetiivi | toheltaneen | toheltaneiden toheltaneitten |
| partitiivi | toheltanutta | toheltaneita |
| akkusatiivi | toheltanut; toheltaneen |
toheltaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toheltaneessa | toheltaneissa |
| elatiivi | toheltaneesta | toheltaneista |
| illatiivi | toheltaneeseen | toheltaneisiin toheltaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toheltaneella | toheltaneilla |
| ablatiivi | toheltaneelta | toheltaneilta |
| allatiivi | toheltaneelle | toheltaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toheltaneena | toheltaneina |
| translatiivi | toheltaneeksi | toheltaneiksi |
| abessiivi | toheltaneetta | toheltaneitta |
| instruktiivi | – | toheltanein |
| komitatiivi | – | toheltaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |