toheltaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toheltaminen (38)
- teonnimi verbistä toheltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toheltaminen | toheltamiset |
| genetiivi | toheltamisen | toheltamisten toheltamisien |
| partitiivi | toheltamista | toheltamisia |
| akkusatiivi | toheltaminen; toheltamisen |
toheltamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toheltamisessa | toheltamisissa |
| elatiivi | toheltamisesta | toheltamisista |
| illatiivi | toheltamiseen | toheltamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toheltamisella | toheltamisilla |
| ablatiivi | toheltamiselta | toheltamisilta |
| allatiivi | toheltamiselle | toheltamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toheltamisena (toheltamisna) |
toheltamisina |
| translatiivi | toheltamiseksi | toheltamisiksi |
| abessiivi | toheltamisetta | toheltamisitta |
| instruktiivi | – | toheltamisin |
| komitatiivi | – | toheltamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toheltamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
toheltamis- | |