Siirry sisältöön

tina

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tina, TINA
Wikipedia
Katso artikkeli Tina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Alkuaineet
indiumtinaantimoni
InSnSb


Substantiivi

[muokkaa]

tina (9)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn.

Ääntäminen

[muokkaa]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tina tinat
genetiivi tinan tinojen
(tinain)
partitiivi tinaa tinoja
akkusatiivi tina;
tinan
tinat
sisäpaikallissijat
inessiivi tinassa tinoissa
elatiivi tinasta tinoista
illatiivi tinaan tinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tinalla tinoilla
ablatiivi tinalta tinoilta
allatiivi tinalle tinoille
muut sijamuodot
essiivi tinana tinoina
translatiivi tinaksi tinoiksi
abessiivi tinatta tinoitta
instruktiivi tinoin
komitatiivi tinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

juotostina, juottotina, lehtitina, tina-astia, tinaesine, tinaharkko, tinajuote, tinajuotos, tinajäkälä, tinakannu, tinakauha, tinalasite, tinalasitus, tinalautanen, tinamalmi, tinanappi, tinanvalanta, tinanvalu, tinapaperi, tinapilli, tinasotamies, tinasotilas, tinatuoppi, tinayhdiste, uudenvuodentina

Anagrammit
[muokkaa]

anti, tain

Idiomit

[muokkaa]
  • olla tinassa - olla juovuksissa.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tina Kielitoimiston sanakirjassa
  • tina Tieteen termipankissa

Espanja

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tina f.

  1. allas
  2. kylpyamme

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • papel de tina – käsintehty paperi

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tina

  1. tina

Lähteet

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.