tilttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tilttaaminen (38)
- teonnimi verbistä tiltata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tilttaaminen | tilttaamiset |
| genetiivi | tilttaamisen | tilttaamisten tilttaamisien |
| partitiivi | tilttaamista | tilttaamisia |
| akkusatiivi | tilttaaminen; tilttaamisen |
tilttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tilttaamisessa | tilttaamisissa |
| elatiivi | tilttaamisesta | tilttaamisista |
| illatiivi | tilttaamiseen | tilttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tilttaamisella | tilttaamisilla |
| ablatiivi | tilttaamiselta | tilttaamisilta |
| allatiivi | tilttaamiselle | tilttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tilttaamisena (tilttaamisna) |
tilttaamisina |
| translatiivi | tilttaamiseksi | tilttaamisiksi |
| abessiivi | tilttaamisetta | tilttaamisitta |
| instruktiivi | – | tilttaamisin |
| komitatiivi | – | tilttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tilttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tilttaamis- | |