tiheikkö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ihei̯kːø/
- tavutus: ti‧heik‧kö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiheikkö | tiheiköt |
| genetiivi | tiheikön | tiheiköiden tiheiköitten tiheikköjen |
| partitiivi | tiheikköä | tiheikköjä tiheiköitä |
| akkusatiivi | tiheikkö; tiheikön |
tiheiköt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiheikössä | tiheiköissä |
| elatiivi | tiheiköstä | tiheiköistä |
| illatiivi | tiheikköön | tiheikköihin tiheiköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiheiköllä | tiheiköillä |
| ablatiivi | tiheiköltä | tiheiköiltä |
| allatiivi | tiheikölle | tiheiköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiheikkönä | tiheikköinä tiheiköinä |
| translatiivi | tiheiköksi | tiheiköiksi |
| abessiivi | tiheiköttä | tiheiköittä |
| instruktiivi | – | tiheiköin |
| komitatiivi | – | tiheikköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tiheikö- | |
| vahva vartalo | tiheikkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |