tempaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tempaaminen (38)
- teonnimi verbistä temmata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tempaaminen | tempaamiset |
| genetiivi | tempaamisen | tempaamisten tempaamisien |
| partitiivi | tempaamista | tempaamisia |
| akkusatiivi | tempaaminen; tempaamisen |
tempaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tempaamisessa | tempaamisissa |
| elatiivi | tempaamisesta | tempaamisista |
| illatiivi | tempaamiseen | tempaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tempaamisella | tempaamisilla |
| ablatiivi | tempaamiselta | tempaamisilta |
| allatiivi | tempaamiselle | tempaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tempaamisena (tempaamisna) |
tempaamisina |
| translatiivi | tempaamiseksi | tempaamisiksi |
| abessiivi | tempaamisetta | tempaamisitta |
| instruktiivi | – | tempaamisin |
| komitatiivi | – | tempaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tempaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tempaamis- | |