teititteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
teititteleminen (38)
- teonnimi verbistä teititellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teititteleminen | teitittelemiset |
| genetiivi | teitittelemisen | teitittelemisten teitittelemisien |
| partitiivi | teitittelemistä | teitittelemisiä |
| akkusatiivi | teititteleminen; teitittelemisen |
teitittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teitittelemisessä | teitittelemisissä |
| elatiivi | teitittelemisestä | teitittelemisistä |
| illatiivi | teitittelemiseen | teitittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teitittelemisellä | teitittelemisillä |
| ablatiivi | teitittelemiseltä | teitittelemisiltä |
| allatiivi | teitittelemiselle | teitittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teitittelemisenä (teitittelemisnä) |
teitittelemisinä |
| translatiivi | teitittelemiseksi | teitittelemisiksi |
| abessiivi | teitittelemisettä | teitittelemisittä |
| instruktiivi | – | teitittelemisin |
| komitatiivi | – | teitittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teitittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
teitittelemis- | |