tavoitteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tavoitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tavoitella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavoitteleva | tavoittelevat |
| genetiivi | tavoittelevan | tavoittelevien (tavoittelevain) |
| partitiivi | tavoittelevaa | tavoittelevia |
| akkusatiivi | tavoitteleva; tavoittelevan | tavoittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavoittelevassa | tavoittelevissa |
| elatiivi | tavoittelevasta | tavoittelevista |
| illatiivi | tavoittelevaan | tavoitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavoittelevalla | tavoittelevilla |
| ablatiivi | tavoittelevalta | tavoittelevilta |
| allatiivi | tavoittelevalle | tavoitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavoittelevana | tavoittelevina |
| translatiivi | tavoittelevaksi | tavoitteleviksi |
| abessiivi | tavoittelevatta | tavoittelevitta |
| instruktiivi | – | tavoittelevin |
| komitatiivi | – | tavoittelevine |