tasaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tasaisuus (40)

  1. se, että on tasainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑsɑi̯suːs/
  • tavutus: ta‧sai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasaisuus tasaisuudet
genetiivi tasaisuuden tasaisuuksien
partitiivi tasaisuutta tasaisuuksia
akkusatiivi tasaisuus;
tasaisuuden
tasaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tasaisuudessa tasaisuuksissa
elatiivi tasaisuudesta tasaisuuksista
illatiivi tasaisuuteen tasaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasaisuudella tasaisuuksilla
ablatiivi tasaisuudelta tasaisuuksilta
allatiivi tasaisuudelle tasaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi tasaisuutena tasaisuuksina
translatiivi tasaisuudeksi tasaisuuksiksi
abessiivi tasaisuudetta tasaisuuksitta
instruktiivi tasaisuuksin
komitatiivi tasaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tasaisuude-
vahva vartalo tasaisuute-
konsonantti-
vartalo
tasaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tasainen vartalosta tasais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]