tarvitsija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarvitsija (12)

  1. henkilö, joka tarvitsee jotakin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrʋit̪ˌsijɑ/
  • tavutus: tar‧vit‧si‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarvitsija tarvitsijat
genetiivi tarvitsijan tarvitsijoiden
tarvitsijoitten
(tarvitsijain)
partitiivi tarvitsijaa tarvitsijoita
akkusatiivi tarvitsija;
tarvitsijan
tarvitsijat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarvitsijassa tarvitsijoissa
elatiivi tarvitsijasta tarvitsijoista
illatiivi tarvitsijaan tarvitsijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarvitsijalla tarvitsijoilla
ablatiivi tarvitsijalta tarvitsijoilta
allatiivi tarvitsijalle tarvitsijoille
muut sijamuodot
essiivi tarvitsijana tarvitsijoina
translatiivi tarvitsijaksi tarvitsijoiksi
abessiivi tarvitsijatta tarvitsijoitta
instruktiivi tarvitsijoin
komitatiivi tarvitsijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarvitsija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]