tarkkaamaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tarkkaamaton (34-C) (komparatiivi tarkkaamattomampi, superlatiivi tarkkaamattomin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei suuntaa tai pysty suuntamaan huomiotaan johonkin
- vilkas ja tarkkaamaton lapsi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrkːɑːˌmɑt̪on/
- tavutus: tark‧kaa‧ma‧ton
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, joka ei suuntaa tai pysty suuntamaan huomiotaan johonkin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tarkkaamaton
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä tarkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkkaamaton | tarkkaamattomat |
| genetiivi | tarkkaamattoman | tarkkaamattomien (tarkkaamatonten) |
| partitiivi | tarkkaamatonta | tarkkaamattomia |
| akkusatiivi | tarkkaamaton; tarkkaamattoman |
tarkkaamattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkkaamattomassa | tarkkaamattomissa |
| elatiivi | tarkkaamattomasta | tarkkaamattomista |
| illatiivi | tarkkaamattomaan | tarkkaamattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkkaamattomalla | tarkkaamattomilla |
| ablatiivi | tarkkaamattomalta | tarkkaamattomilta |
| allatiivi | tarkkaamattomalle | tarkkaamattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkkaamattomana (tarkkaamatonna) |
tarkkaamattomina |
| translatiivi | tarkkaamattomaksi | tarkkaamattomiksi |
| abessiivi | tarkkaamattomatta | tarkkaamattomitta |
| instruktiivi | – | tarkkaamattomin |
| komitatiivi | – | tarkkaamattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |