tarkennus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tarkennus (39)
- tiedon täsmennys, selvennys
- (optiikka) kuvan säätäminen teräväksi, fokusointi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑrkenːus/
- tavutus: tar‧ken‧nus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkennus | tarkennukset |
| genetiivi | tarkennuksen | tarkennusten tarkennuksien |
| partitiivi | tarkennusta | tarkennuksia |
| akkusatiivi | tarkennus; tarkennuksen |
tarkennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkennuksessa | tarkennuksissa |
| elatiivi | tarkennuksesta | tarkennuksista |
| illatiivi | tarkennukseen | tarkennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkennuksella | tarkennuksilla |
| ablatiivi | tarkennukselta | tarkennuksilta |
| allatiivi | tarkennukselle | tarkennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkennuksena | tarkennuksina |
| translatiivi | tarkennukseksi | tarkennuksiksi |
| abessiivi | tarkennuksetta | tarkennuksitta |
| instruktiivi | – | tarkennuksin |
| komitatiivi | – | tarkennuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarkennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tarkennus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tarkennus Kielitoimiston sanakirjassa