tarkennus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarkennus (39)[1]

  1. tiedon täsmennys, selvennys
  2. (optiikka) kuvan säätäminen teräväksi, fokusointi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrkenːus/
  • tavutus: tar‧ken‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkennus tarkennukset
genetiivi tarkennuksen tarkennusten
tarkennuksien
partitiivi tarkennusta tarkennuksia
akkusatiivi tarkennus;
tarkennuksen
tarkennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkennuksessa tarkennuksissa
elatiivi tarkennuksesta tarkennuksista
illatiivi tarkennukseen tarkennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkennuksella tarkennuksilla
ablatiivi tarkennukselta tarkennuksilta
allatiivi tarkennukselle tarkennuksille
muut sijamuodot
essiivi tarkennuksena tarkennuksina
translatiivi tarkennukseksi tarkennuksiksi
abessiivi tarkennuksetta tarkennuksitta
instruktiivi tarkennuksin
komitatiivi tarkennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tarkennus-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39