tarinoija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tarinoija (12)
- henkilö, joka tarinoi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑriˌnoi̯jɑ/
- tavutus: ta‧ri‧noi‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarinoija | tarinoijat |
| genetiivi | tarinoijan | tarinoijoiden tarinoijoitten (tarinoijain) |
| partitiivi | tarinoijaa | tarinoijoita |
| akkusatiivi | tarinoija; tarinoijan |
tarinoijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarinoijassa | tarinoijoissa |
| elatiivi | tarinoijasta | tarinoijoista |
| illatiivi | tarinoijaan | tarinoijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarinoijalla | tarinoijoilla |
| ablatiivi | tarinoijalta | tarinoijoilta |
| allatiivi | tarinoijalle | tarinoijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarinoijana | tarinoijoina |
| translatiivi | tarinoijaksi | tarinoijoiksi |
| abessiivi | tarinoijatta | tarinoijoitta |
| instruktiivi | – | tarinoijoin |
| komitatiivi | – | tarinoijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarinoija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka tarinoi
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tarinoija Kielitoimiston sanakirjassa