taltuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taltuttaminen (38)
- teonnimi verbistä taltuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taltuttaminen | taltuttamiset |
| genetiivi | taltuttamisen | taltuttamisten taltuttamisien |
| partitiivi | taltuttamista | taltuttamisia |
| akkusatiivi | taltuttaminen; taltuttamisen |
taltuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taltuttamisessa | taltuttamisissa |
| elatiivi | taltuttamisesta | taltuttamisista |
| illatiivi | taltuttamiseen | taltuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taltuttamisella | taltuttamisilla |
| ablatiivi | taltuttamiselta | taltuttamisilta |
| allatiivi | taltuttamiselle | taltuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taltuttamisena (taltuttamisna) |
taltuttamisina |
| translatiivi | taltuttamiseksi | taltuttamisiksi |
| abessiivi | taltuttamisetta | taltuttamisitta |
| instruktiivi | – | taltuttamisin |
| komitatiivi | – | taltuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taltuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taltuttamis- | |