taivaltava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
taivaltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä taivaltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taivaltava | taivaltavat |
| genetiivi | taivaltavan | taivaltavien (taivaltavain) |
| partitiivi | taivaltavaa | taivaltavia |
| akkusatiivi | taivaltava; taivaltavan | taivaltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taivaltavassa | taivaltavissa |
| elatiivi | taivaltavasta | taivaltavista |
| illatiivi | taivaltavaan | taivaltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taivaltavalla | taivaltavilla |
| ablatiivi | taivaltavalta | taivaltavilta |
| allatiivi | taivaltavalle | taivaltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taivaltavana | taivaltavina |
| translatiivi | taivaltavaksi | taivaltaviksi |
| abessiivi | taivaltavatta | taivaltavitta |
| instruktiivi | – | taivaltavin |
| komitatiivi | – | taivaltavine |