taittuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taittuminen (38)
- sähkö- t. magneettikentän voimaviivojen suunnan muuttuminen kahden väliaineen rajapinnassa, jossa dielektrisyysvakion tai permeabiliteetin arvo muuttuu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taittuminen | taittumiset |
| genetiivi | taittumisen | taittumisten taittumisien |
| partitiivi | taittumista | taittumisia |
| akkusatiivi | taittuminen; taittumisen |
taittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taittumisessa | taittumisissa |
| elatiivi | taittumisesta | taittumisista |
| illatiivi | taittumiseen | taittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taittumisella | taittumisilla |
| ablatiivi | taittumiselta | taittumisilta |
| allatiivi | taittumiselle | taittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taittumisena (taittumisna) |
taittumisina |
| translatiivi | taittumiseksi | taittumisiksi |
| abessiivi | taittumisetta | taittumisitta |
| instruktiivi | – | taittumisin |
| komitatiivi | – | taittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taittumis- | |
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- taittuminen Tieteen termipankissa