taitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taitteleminen (38)
- teonnimi verbistä taitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taitteleminen | taittelemiset |
| genetiivi | taittelemisen | taittelemisten taittelemisien |
| partitiivi | taittelemista | taittelemisia |
| akkusatiivi | taitteleminen; taittelemisen |
taittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taittelemisessa | taittelemisissa |
| elatiivi | taittelemisesta | taittelemisista |
| illatiivi | taittelemiseen | taittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taittelemisella | taittelemisilla |
| ablatiivi | taittelemiselta | taittelemisilta |
| allatiivi | taittelemiselle | taittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taittelemisena (taittelemisna) |
taittelemisina |
| translatiivi | taittelemiseksi | taittelemisiksi |
| abessiivi | taittelemisetta | taittelemisitta |
| instruktiivi | – | taittelemisin |
| komitatiivi | – | taittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taittelemis- | |