taisto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Taisto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taisto (1)[1]

  1. (runollinen) taisteleminen, taistelu
    Antti Rinteen viimeinen taisto pääministeriksi – tällainen puolue on vasemmalle kallistuva SDP (yle.fi)
    titaanien taisto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯st̪o/
  • tavutus: tais‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taisto taistot
genetiivi taiston taistojen
partitiivi taistoa taistoja
akkusatiivi taisto;
taiston
taistot
sisäpaikallissijat
inessiivi taistossa taistoissa
elatiivi taistosta taistoista
illatiivi taistoon taistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taistolla taistoilla
ablatiivi taistolta taistoilta
allatiivi taistolle taistoille
muut sijamuodot
essiivi taistona taistoina
translatiivi taistoksi taistoiksi
abessiivi taistotta taistoitta
instruktiivi taistoin
komitatiivi taistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taisto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1