taipuisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taipuisuus (40)
- se, että on taipuisa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑi̯pui̯suːs/
- tavutus: tai‧pui‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taipuisuus | taipuisuudet |
genetiivi | taipuisuuden | taipuisuuksien |
partitiivi | taipuisuutta | taipuisuuksia |
akkusatiivi | taipuisuus; taipuisuuden |
taipuisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taipuisuudessa | taipuisuuksissa |
elatiivi | taipuisuudesta | taipuisuuksista |
illatiivi | taipuisuuteen | taipuisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taipuisuudella | taipuisuuksilla |
ablatiivi | taipuisuudelta | taipuisuuksilta |
allatiivi | taipuisuudelle | taipuisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taipuisuutena | taipuisuuksina |
translatiivi | taipuisuudeksi | taipuisuuksiksi |
abessiivi | taipuisuudetta | taipuisuuksitta |
instruktiivi | – | taipuisuuksin |
komitatiivi | – | taipuisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | taipuisuude- | |
vahva vartalo | taipuisuute- | |
konsonantti- vartalo |
taipuisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan taipuisa vartalosta taipuis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on taipuisa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- taipuisuus Kielitoimiston sanakirjassa