taionta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taionta (9-J)

  1. taikominen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯ont̪ɑ/
  • tavutus: tai‧on‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taionta taionnat
genetiivi taionnan taiontojen
(taiontain)
partitiivi taiontaa taiontoja
akkusatiivi taionta;
taionnan
taionnat
sisäpaikallissijat
inessiivi taionnassa taionnoissa
elatiivi taionnasta taionnoista
illatiivi taiontaan taiontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taionnalla taionnoilla
ablatiivi taionnalta taionnoilta
allatiivi taionnalle taionnoille
muut sijamuodot
essiivi taiontana taiontoina
translatiivi taionnaksi taionnoiksi
abessiivi taionnatta taionnoitta
instruktiivi taionnoin
komitatiivi taiontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taionna-
vahva vartalo taionta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taionta Kielitoimiston sanakirjassa