törsääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
törsääminen (38)
- teonnimi verbistä törsätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | törsääminen | törsäämiset |
| genetiivi | törsäämisen | törsäämisten törsäämisien |
| partitiivi | törsäämistä | törsäämisiä |
| akkusatiivi | törsääminen; törsäämisen |
törsäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | törsäämisessä | törsäämisissä |
| elatiivi | törsäämisestä | törsäämisistä |
| illatiivi | törsäämiseen | törsäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | törsäämisellä | törsäämisillä |
| ablatiivi | törsäämiseltä | törsäämisiltä |
| allatiivi | törsäämiselle | törsäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | törsäämisenä (törsäämisnä) |
törsäämisinä |
| translatiivi | törsäämiseksi | törsäämisiksi |
| abessiivi | törsäämisettä | törsäämisittä |
| instruktiivi | – | törsäämisin |
| komitatiivi | – | törsäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | törsäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
törsäämis- | |