töniminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
töniminen (38)
- teonnimi verbistä töniä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | töniminen | tönimiset |
| genetiivi | tönimisen | tönimisten tönimisien |
| partitiivi | tönimistä | tönimisiä |
| akkusatiivi | töniminen; tönimisen |
tönimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tönimisessä | tönimisissä |
| elatiivi | tönimisestä | tönimisistä |
| illatiivi | tönimiseen | tönimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tönimisellä | tönimisillä |
| ablatiivi | tönimiseltä | tönimisiltä |
| allatiivi | tönimiselle | tönimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tönimisenä (tönimisnä) |
tönimisinä |
| translatiivi | tönimiseksi | tönimisiksi |
| abessiivi | tönimisettä | tönimisittä |
| instruktiivi | – | tönimisin |
| komitatiivi | – | tönimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tönimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tönimis- | |