töhertelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
töhertelijä
- henkilö, joka töhertelee; (erityisesti) henkilö, joka kirjoittaa paksulla tussilla tägejä ulkoseiniin yms.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | töhertelijä | töhertelijät |
| genetiivi | töhertelijän | töhertelijöiden töhertelijöitten (töhertelijäin) |
| partitiivi | töhertelijää | töhertelijöitä |
| akkusatiivi | töhertelijä; töhertelijän |
töhertelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | töhertelijässä | töhertelijöissä |
| elatiivi | töhertelijästä | töhertelijöistä |
| illatiivi | töhertelijään | töhertelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | töhertelijällä | töhertelijöillä |
| ablatiivi | töhertelijältä | töhertelijöiltä |
| allatiivi | töhertelijälle | töhertelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | töhertelijänä | töhertelijöinä |
| translatiivi | töhertelijäksi | töhertelijöiksi |
| abessiivi | töhertelijättä | töhertelijöittä |
| instruktiivi | – | töhertelijöin |
| komitatiivi | – | töhertelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | töhertelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |