täristäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
täristäminen (38)
- teonnimi verbistä täristää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täristäminen | täristämiset |
| genetiivi | täristämisen | täristämisten täristämisien |
| partitiivi | täristämistä | täristämisiä |
| akkusatiivi | täristäminen; täristämisen |
täristämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täristämisessä | täristämisissä |
| elatiivi | täristämisestä | täristämisistä |
| illatiivi | täristämiseen | täristämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täristämisellä | täristämisillä |
| ablatiivi | täristämiseltä | täristämisiltä |
| allatiivi | täristämiselle | täristämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täristämisenä (täristämisnä) |
täristämisinä |
| translatiivi | täristämiseksi | täristämisiksi |
| abessiivi | täristämisettä | täristämisittä |
| instruktiivi | – | täristämisin |
| komitatiivi | – | täristämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | täristämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
täristämis- | |