tähystin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tähystin (33)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪æhyst̪in/
- tavutus: tä‧hys‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tähystin | tähystimet |
| genetiivi | tähystimen | tähystimien tähystinten |
| partitiivi | tähystintä | tähystimiä |
| akkusatiivi | tähystin; tähystimen |
tähystimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tähystimessä | tähystimissä |
| elatiivi | tähystimestä | tähystimistä |
| illatiivi | tähystimeen | tähystimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tähystimellä | tähystimillä |
| ablatiivi | tähystimeltä | tähystimiltä |
| allatiivi | tähystimelle | tähystimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tähystimenä (tähystinnä) |
tähystiminä |
| translatiivi | tähystimeksi | tähystimiksi |
| abessiivi | tähystimettä | tähystimittä |
| instruktiivi | – | tähystimin |
| komitatiivi | – | tähystimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tähystime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tähystin- | |
Etymologia[muokkaa]
- verbistä tähystää
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tähystin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tähystää